Kiinalaisen lääketieteen historia alkoi noin parisataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tämä arvio on tehty sen perusteella, ettei sitä vanhempia todistettavia merkintöjä lääketieteellisistä tekniikoista ole löydetty. Olemassaolevat kirjalliset kuvaukset sairauksista ovat Shang-dynastian ajalta (1600-1046 eaa.), mutta lääketieteellisistä menetelmistä ei ole kuitenkaan minkäänlaisia merkintöjä. Ensimmäinen selkeä todiste lääketieteellisestä hoidosta löytyy Keltaisen keisarin kirjasta, jossa kuvataan muun muassa akupunktion käyttämistä Yinin ja Yangin välisen suhteen muokkaamiseen hyvin samaan tapaan kuin tänäkin päivänä. Tässä, ja myöhemmissä asiakirjoissa kuvaillaan monenlaisia perinteisiin lääketieteellisiin käsitteisiin pohjautuvia tekniikoita.
Mistä kiinalainen lääketiede on alunperin lähtöisin?
Toisinaan pohditaan, ovatko kiinalaisessa lääketieteessä hyödynnettävät muinaiset konseptit kuitenkin peräisin jostain muualta. Onkin mielenkiintoista, että monet hyvin samankaltaiset käytännöt ja ajatukset saivat alkunsa Euraasian alueella suunnilleen samoihin aikoihin. Esimerkiksi kiinalaisessa lääketieteessä perinteinen viiden elementin käsite muistuttaa suuresti kreikkalaista näkemystä viidestä elementistä, joita ovat maa, vesi, ilma, tuli ja eetteri. Lisäksi konsepti muistuttaa muinaisia buddhalaisuudesta tuttuja elementtejä, joita ovat maa, ilma, vesi ja tuli.
Qi kuvattiin jo Keltaisen keisarin Sisäisessä Kaanonissa. Perinteisen lääketieteen harjoittajat uskovat, että on olemassa useita erilaisia qi-voimia. Yleinen uskomus on, että eri tekniikat, kuten akupunktio ja kuppaus, pystyvät manipuloimaan eri tyyppisiä qi-energioita. Tulikuppausta harjoitettiin myös läntisessä maailmassa ja Egyptissä kauan ennen ajanlaskun alkua. Kukaan ei kuitenkaan varmuudella tiedä, oliko lännen ja idän välillä jaettua tietämystä lääketieteen osalta vai ei.
Länsimainen lääketiede syrjäytti kiinalaisen lääketieteen
1800-luvulla lähetyssaarnaajina toimivat lääkärit ja muut länsimaiset lääkärit suuntasivat Qing-valtakuntaan suurin joukoin. Tuolloin Kiinaa hallitsevat poliittiset johtajat, ja Qing-dynastian vallankumouksia johtaneet johtajat halusivat uudistaa Kiinaa, ja pyrkivät eroon muinaisista lääketieteellisistä ajattelutavoista. Tri San Yat-sen oli yksi merkittävimmistä hahmoista poliittisissa uudistuksissa, ja hän itsekin oli länsimaissa kouluttautunut lääkäri, joka oli länsimaisen lääketieteen suuri puolestapuhuja.
Vähitellen kiinalainen lääketiede alkoi väistyä länsimaisen lääketieteen tieltä, sillä sitä pidettiin taikauskoisena ja tieteellisesti tyhjänpäiväisenä. Täysin sitä ei kuitenkaan ole unohdettu, sillä kiinalainen lääketiede elää vahvasti länsimaisen lääketieten rinnalla esimerkkiksi yrttihoitojen ja erilaisten liikuntamuotojen, kuten taiqin ja qigongin muodossa. Myös erilaiset lääkitsevät ruoka-aineet ovat suosittuja ja laajasti hyödynnettyjä.